Minä maalta, menin Helsinki

Kahvilassa

Maanatai, aamujuna ja suuntana pääkaupunki. Äitin kanssa naureskelimme omalle maalaisuudellemme tyylipuhtaalla itseironialla; tänään kokeillaan mielikuvitusta ja annetaan nenän näyttää suunta kaupungissa, joka on liian iso meille.

Löysin häntäni. Myyjä naureskeli myös, kaunis karvahuivi saa paikan tämän kissan peräpeiliin, oke.. Pukuni täyttyi vielä korvillakin. Ja laittikokis kaupantekijäiksi, jäin voitolle.

Suorakulmion muotoinen lautanen ja säntilliset ruokapyödät huonekasvien seassa tummina. Istutettu täyteen kauluspaitaisia ja silmälasipäisiä bisnes-ihmisiä (stereotypia!). Lautasella sushiannos. Se oli enemmän kuin tervetullut makuelämys mun suppeaan ruokakulttuuriin. Wasabi sai vedet silmiin ja puikot pudottivat ruokani ilman lupaa soija-astiaan.

Helsinki on joo kulttuurien vesiväripaletti, ja mä nautin kattella sitä väriskaalaa. Ihana reissu: Hymyjä vierailta, Monkin väripallot, sushia, loistoseura, pieni ihmisvilinä, mies joka ei osannut laulaa, espresso ja kaunis paita Promodista! Huomenna poden varmastikin jälleen kulttuurikrapulaa...

Salaviestejä aseman aulassa

Herkullisia karamelleja Kampin kojusta.
Suosittelen maistamaan, nam!